Ikävä elokuun okrankeltaista valoa, paljaita varpaita nahkasandaaleissa, mummolan portaita, joita ei tarvitse lakaista lumesta. Ja valoa, joka ei mene pois.
Tänään aamuluennolla tein sen virheen, että istuin takariviin. Unohdin universaalikieliopin siinä samassa, kun eksyin katselemaan kuvia kesästä, merestä, kukkaseppeleistä ja kirpparireissuista hassuihin pikkukuntiin. Niihin pikkuisten puutalokaupunkien prameille juna-asemille, jotka joskus elivät, olivat ja kukoistivat. Joissa kaikissa on K-market ja Osuuspankki ja joissa junatkin vain juuri ja juuri pysähtyvät.
Vaala, Paltamo, Kontiomäki, Sukeva, ukki opetti, kun matkustimme kolisevilla sinisillä junilla mökille Savon sydämeen.
Kunpa ensi kesänä ehtisin edes kerran matkustaa junalla ja pysähtyä enemmän kuin junat pysähtyvät.
