February 2012
14 posts
Ilmoitusasiaa
Heippa uskolliset blogikaverit,
tulin ilmoittamaan, että mää muutan. Uuden blogin osoite liippaa läheltä, otin sen, mitä ei vielä oltu käytetty eli lindgreniläisissä kultasiskoisissa maisemissa pysytellään. Uuden blogin osoite on: http://kulta-siskoni.blogspot.com/
Eli liittykääpäs lukijoiksi tai vaihtakaapa kirjanmerkkinne ajantasalle. Kilpailevia kultasiskoja näyttää olevan bloggerissa...
Pikapäivityksiä keskiviikolta
Minulla on kaksi maljakollista leikkokukkia ja jääkaappi täynnä suklaakakkua. Silkkipaidan ja farkkusortsit kiskoin niskaani ensimmäistä kertaa sitten kesän ja kävin leikkauttamassa naapurikampaajallani lyhyempääkin lyhyemmän kevätpolkan. Hymyilin neljälle postikortille, lintsasin vanhingossa koulusta ja pysyin visusti sisällä katselemassa kinoksia lasin tältä puolen.
Elämä on hyvää. Ja se on...
Toivon sinulle saaria, joilla ei ole osoitetta
“Elämäni lyyrillisempiä hetkiä on, kun aikaisin keväällä soudan saareeni ja löydän kaiken sellaisena kuin syksyllä sen jätin. Suljen rakentamani tuvan oven, sytytän öljylamppuni, annan kellon pysähtyä ja kuuntelen ympäröivää merta. Jos jollekin toivon jotakin hyvää, toivon heille saaria, joilla ei ole osoitetta.”
Tove Jansson Marja Kiven teoksessa Sadun saaret (2003)
Kuvat...
Jos tulet oksalleni, annan sun levätä vierelläni
Neilikat ja huulipuna ovat vaaleanpunaisia, kuten ystävänpäivänä kuuluukin. Tänään leivotaan uuni täyteen laskiaspullia ja ollaan niiden kaikkein rakkaimpien tyttöjen kanssa. Olettehan tekin?
Unelmansininen villapaita löytyi kirpputorilta hintaan 50 senttiä. Kuvittelen, että sen etupuolella kasvaa apinanleipäpuu niin kuin Afrikassa ja takana liitelee siivekkäiden parvi. Jostain syystä aina...
Oodi elokuva-arkistolle (ja naisten säärille)
Vietin sunnuntaiillan viimeiset tunnit Ranskassa, Montpellierissä, katsellen François Truffautin elokuvaa “L’homme qui aimait les femmes” eli “Mies joka rakasti naisia” -elokuvaa.
Totuudenmukaisempi ja parempi nimi elokuvalle olisi mielestäni ollut “Mies joka rakasti naisten sääriä”, sen verran ylistyspuhetta ja kuvakulmia naisten sääristä ja ihoa...
Kaikkien päivien asu
Kiireessä ja pakkasessa tytön paras ystävä on oranssi heppamekko ja valkoinen palmikkonaule. Ylikasvanut polkka pinnillä niskaan ja äidin vanha nahkavyö tuomaan ryhtiä muuten telttamaiseen asuun. Toista pari viikkoa perä jälkeen, vaihtele vain mekkoja ja villapuseroita ja sano voilá.
Tai mieluiten - älä ota oppia. Opettele mielummin käyttämään housuja ja mielikuvitusta.
Pitkä sunnuntai
Näkymä ulos on niin helmikuinen kuin vain helmikuussa voi olla.
Perjantaina kirjoitin käteni kramppiin yleisessä tentissä ja viikonloppu vierähti kotijoukkojen kanssa kirmaten. Isä korjasi lämpömittarin, osti hengareita ja ihaili maisemia, kun me muut keskityimme olennaisimpiin asioihin: syömiseen, syömiseen ja syömiseen, Putoukseen ja kaupungilla kiertelyyn.
Lääke talvimasennukseen ja ihanan,...
Terveisiä kukkakedolta
Tilasin kolme viikkoa sitten kokeiluun latvialaisen luonnonkosmetiikkamerkki Mádaran ihonpuhdistussarjan. Myönnetään, että olen kauniiden putelien ja onnistuneen mainoskampanjan uhri, mutta mistään kertaluontoisesta hurahtamisesta ei kuitenkaan ole kyse.
Minä nimittäin tykkäsin näistä balttialaisista purnukoista, paljonkin. Niin paljon, että aion puteleiden ehdyttyä käydä hakemassa toiset...
Lupaus kesästä
Ikävä elokuun okrankeltaista valoa, paljaita varpaita nahkasandaaleissa, mummolan portaita, joita ei tarvitse lakaista lumesta. Ja valoa, joka ei mene pois.
Tänään aamuluennolla tein sen virheen, että istuin takariviin. Unohdin universaalikieliopin siinä samassa, kun eksyin katselemaan kuvia kesästä, merestä, kukkaseppeleistä ja kirpparireissuista hassuihin pikkukuntiin. Niihin pikkuisten...
Vaalipäivän eväät
Vaalipäivään kuului laskiaispullia ja pakkaskävely Harjulle. Erään taloyhtiön kahdessa kattoikkunassa loisti jouluvaloista väkerretty kakkonen.
Maailma pakkasessa on hiljainen ja vakaa. Mummo lähetti ystävänpäiväkortissa ruusuja ja sydämiä. Soitin ja kiitin. Äiti oli syyttänyt korttia vanhoilliseksi, mutta minusta mummojen ei tarvitse muuttua, mummoilta voi oppia.
Luen pitkästä aikaa hyvää...
Kiitos Sandels
Juostiin pakkasta pakoon kesään, farkkupaitaan ja punaisiin chinoihin. Ulkona Antarktis, kaupoissa kesä.
Ostin matalapohjaiset, vaaleat talvimaiharit ja tarjosin runebergintortut. Syötiin sushia ja muisteltiin lapsuutta, joka tulvi mieleen After Eight -karkeista.
Kotona soi taas kitara, kun veli on täällä. Ja tämäkin välillä ei-niin-kodilta-tuntunut-koti tuntuu kodilta.
Lauletaan enemmän...
Mustana maidolla kylmänä kuumana
Maailma on kaunis, rauhallinen ja kutsuva.
Olen viettänyt aamun sisällä syöden kaksi kertaa aamiaista. Muutenkin olen opetellut uhmaamaan kaikkia kunnollisen ja tunnollisen maailman sääntöjä: eilen luovuin kuntopiiristä ja katsoin monta tuntia Modern Familyä. Siivosin laatikot ja hengilin villasukissa ja söin suklaata.
Joskus luopuminen ja jääminen ovat niitä parhaita valintoja.
Nyt menen ja...
Terveisiä matolta
Mullon uus joogamatto!
Korjaan: minulla on elämäni ensimmäinen joogamatto. Kieltämättä valintaani saattoi vaikuttaa maton nimi: “saffroon”, joka siis tarkoittaa sahramia.
Keksin maton eilen illalla joogasalilta ja kannoin tanssien kotiin. Siitä lähtien olen köllötellyt sen päällä onnellisena pienestä kaistaleesta keltaista maailmaa, joka on yksinomaan minun.
(Voi olla, että nytkin...
January 2012
19 posts
Ei ollut koskaan musta, mustavalkeaa
Etsivä löytää
Etsiskelin täydellistä farkkupaitaa tasan kaksi vuotta. Täydellistä en löytänyt, mutta mukiinmenevän yksilön kuitenkin. (Vaikka sainkin kuulla baarijonossa, että Paavo Väyrynen on pilannut mukiinmenevä-sanonnan, eikä sitä pitäisi enää käyttää, koska siitä tulee Paavofibat. Voi meidän Paavoa.)
Asiaan. 130 senttikokoa oleva farkkupaita löytyi kierrätyskeskuksesta ilman hintalappua. Veli meinasi...
Laskee lampaita
Minulla on uusi takki. Se on lampaanvillaa jostain kaukaa 80-luvulta. Sain sen mummon siskolta ja pienen lyhennysoperaation jälkeen takki istuu kuin nakutettu. Ja tuntuu taivaan lahjalta näihin pakkaskeleihin.
Takissa on ohut, kaunis punottu nahkavyö ja se näyttää kauniilta kun katsoo lähempää. Jos näkisi takin yhtään lähempää. Näissä kuvissa minulla on nimittäin liian kova kiire viilettää...
Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä
Eilinen Yonan ja Orkesteri liikkuvien pilvien keikka oli yksinkertaisen ihana. Joutkut artistit (useimmat) kuulostavat paremmalta levyllä. Tämä tyttö oli ihan toista maata. En ole ehkä koskaan kuullut mitään niin hunajaista, koskettavaa ja herttaista samaan aikaan, kertomuksia Jyväskyläajoilta, rallimielenosoituksista ja Marcus Grönholmista kaikki samassa suloisessa paketissa.
Tykkäsin.
Ei....
Perjantaionni
A picture that makes your heart smile
A picture that describes how you’d like to spend every day
A picture of how you’d like the world to see you.
A picture of you with someone you love.
A picture of you being ridiculous.
A picture of a time when everything was changing.
A picture of a time in your life that’s over, but you wish it wasn’t.
A picture of you when you...
Oodi raejuustolle
Päivä jota odottaa
Meillä on tyttöjen kanssa tänään levyraati. Aion soittaa niin noloa musiikkia kuin vain kehtaan. Tässä tämän hetken suosikkibiisini. Päätelkää siitä.
Mukavaa tiistaita.
P.S. Ultra Bran paluu!!!! <3 Latasin koko aamun tikettiä, mutta eihän se suostunut toimimaan. Ei sillä että mulla olisi ollut aikaa lähteä maanantaina Helsinkiin. Mutta silti. Huokaus.
Kiitos
Viime päivinä olen oppinut enemmän kiitollisuudesta kuin yhdelläkään etiikan luennolla.
Kiitollisuutta on olla. Elää, hengittää, halata, kastua sateesta likomäräksi, sanoa mitä ei tarkoita. Katua jälkeenpäin. Nauraa, juosta, itkeä, tuntea, pelätä, uida meressä, juoda leivoskahvit mummon kanssa, pelätä onkimatoja ja itkeä itsensä uneen.
Ainakin minulla on tapana unohtaa, miten hyvin asiat...
Pieni, pieni elämäntaparemontti (vähän niin kuin...
Olen liki vuoden ajan pistellyt useimpina aamuinani suuhuni kannullisen aamupalasmoothieta.
Aluksi pinaatit, tammenlehtipuskat ja rucolat pistelivät suussa ja maistuivat suoraan sanottuna kauhealta. Minulla ei ollut harmainta hajua siitä, mitkä ainesosat sopivat yhteen ja miten smootien rakenteesta saa kökkäreettömän. Ensimmäisen viikon vihersmootieni join lähinnä väkipakolla, mutta jo muutaman...
Valoa valoa valoa
Tänään pääsin aamukymmeneltä koulusta.
Nyt sitä sitten olisi - sitä kuuluisaa aikaa nimittäin. Sain ensimmäisen vitosen suomen kielen kanssa käymästäni kaksi ja puoli vuotta kestäneestä taistelusta ja taidan olla taistelun tasoon nähden liiankin iloinen.
Syntymäpäiväkukat kestävät pitkään. Uskon sen johtuvan rakkaudesta. Täydellinen aprikoosihillo sen sijaan ei kestä herkkusuiden taloudessa...
Ihana ja kipeä
Födelsedagsfest
Eilen juhlin syntymäpäiviäni täällä Jyväskylän päässä, järisyttävää mutta totta, ilman teemaa.
Onnistuneista hipoista kertoo eniten se, ettei muista ottaa kuvia. Tänä vuonna en muistanut, viime vuonna muistin. Silloin oltiin Ruotsissa, eilen ihan vain perinteikkäissä “hipoissa”, joten viimevuotisilla Ruotsi-teemasynttäreiden kuvilla mennään. Tänä vuonna ei syöty prinssinakkeja eikä...
Lentävä tulilyhty
Vuoden kuulein raketti lähti lentoon naapuriseurueesta, kun olimme kerääntyneet merenrantaan katsomaan kaupungin lähettämää ilotulitussadetta. Se oli thaimaalaista tekoa, valkeaa riisipaperia ja pohjassa tulinen kaasuliekki kuten kuumailmapallossa ikään. Se loisti keltaista valoa taivaan täyteen kuin entisaikojen hätäviesti. Ehti meren ylle, kauas saaristoon ja lopulta katosi pilvien taakse.
...
Ja kaikilla oli niin mukavaa
Aamulla luulin, että syntympäiväkesteilleni olisi tulossa yksi vieras. Iltapäivällä lukumäärä kasvoi viiteen ja illalla meitä olikin jo tusina. Eläköön yllätysjuhlat!
Pöytäliina oli puhtaan valkoinen ja koti täynnä kynttilöitä. Leivoin prinsessakakun (kehotan kaikkia laittamaan väliin sekä päälle paljon sitruunankuorella maustettua kermavaahtoa, väliin marsaania ja päällä vaaleanpunainen...
Roman holiday ! ! !
Kolmen tunnin tietokoneella istumisen jälkeen loma Roomassa on nyt varattuna. Maaliskuu, tulethan pian.
Kirsikankukkia talveen
On olemassa harvoja asioita, joihin olen koukussa. Suklaa, hesari ja ranskalainen kosmetiikkamerkki L’occitane ovat eräitä niistä. Sain ensimmäisen kirsikkasalvaa sisältävän peltipurnukkani lahjaksi muutama vuosi sitten ja loppu on historiaa. Ennen hamstrasin l’occitaineja ulkomailta, viime keväänä Pariisista, sen jälkeen Mannerheimintieltä, mutta nyt niitä saa näköjään jo Kemin Sokos...
2.1.2012
Eilen heräsin pakotetun pikkuveljen möreä-ääniseen “paljon onneaaaa vaaan” -lauluun. Sain äidiltä lahjaksi prinsessailmapallon, jollaisesta olen aina haaveillut. Syys- ja kevätmarkkinoilla olisin aina halunnut oikean heliumilmapallon, mutta silloin meillä ei ollut varaa sellaisiin huvituksiin. Mutta nyt, viimein 22-vuotissyntymäpäivilläni toiveeni toteutui - vieläpä prinsessapallona!
...
Uusi elämänkumppani
Se on punaisenruskea nahkalaukku, jota aion huoltaa rakkaudella, kiillottaa harjalla ja suukottaa mehiläisvahalla. Kiitos Poika!
Uusi, uusi vuosi
Vuosi vaihtui pakkasessa, sadan tähtisadetikun valaisemana. Ystäväni oli saanut niitä japanilaiselta kuvausryhmältä ja tiesi kuulemma heti, kelle ne lahjoittaa. Heittelimme sädetikkuja kilpaa puihin ja pian kuuset olivat taas kuin Astrid Lindgrenin jouluelokuvasta ikään.
Poika pyöritti taikinan ja esilämmitti uunin. Minun tehtäväkseni jäi ripotella rucolat höyryävien pitsojen päälle. Raketit...
December 2011
13 posts
Aatonaatto
Eilen kävin elämäni vaikeimmassa työhaastattelussa punastelemassa ja sotkeutumassa sanoihini. Ja silti - sain töitä.
Oulu oli loskainen ja kaunis taas kerran. Aamulla heräsin varhain kasvohoitoon - en ole pitkään aikaan kokenut mitään niin rentouttavaa. Palasin yrtintuoksuisena iho helmiäistä kiillellen. Pojat ovat hokeneet koko päivän mantraa: “On se niin kaunis”. Sen siitä saa kun...
Hitaat, kauniit päivät
Aatto oli liian nopea. Samanlainen joka vuosi. Mantelin sai pikkuveli, joka halusi välttämättä kertoa, mitä toivoo, jotta toive toteutuisi. Mummo tuli aikaisin, sukulaiset myöhässä, joulupukki kuudelta. Kukaan ei tunnistanut ja paketteja oli kuusenalustalla läjä.
Välipäivät vietettiin Torniossa syöden ja kaksia syntymäpäiviä juhlien. Joulupäivänä paikallisessa, pikkuruisessa baarissa oli...
A merry little christmas
Kylmä voisko nyt olla kellä
Kotona. Poukama on jäässä, mutta kaikki kiroavat lumen vähäisyyttä.
Olin Oulussa, saavuin toissapäivänä ja kotona kaikki on niin kuin pitää: kaikkialle on kiire ja kaikkialla tuoksuu mäntysuopa.
Tässä on kaikkialla.
Lattiat kuurattiin eilen, tänään ostimme Ruotsin tyhjäksi voista kuten joskus sotien jälkeen oli tapana. Paljon julmustia, ruotsalaisia sillejä ja joulujuustoja. Äiti on...
Parhaissakin perheissä
Lähetin työhakemukset. Siihen tämä perjantai sitten menikin. Tein lohipastaa, avasin kuoharin ja vaahdotin jälkkärin. Muistin kerrankin, että yllätyksiä ei aina voi odottaa, vaan joskus niiden luo on löydettävä itse.
Hiivimme viimetipassa teatteriin. Saimme istua mille penkkiriville tahansa. Näytelmä satutti ja itketti. Olisin halunnut raahata ne Sokokselta punaisia säkkejä kantavat...
Joululahjavinkki
Eräänä marraskuun päivänä teimme ystäväni Annan kanssa jouluista raakasuklaata. Emme jaksaneet hifistellä kalliilla superfoodeilla, joten ostimme ainesosia harkiten. Väitän, että pienellä pihistyksellä syntyy ihan yhtä täydellistä raakasuklaata.
“Siis nam,” paras raakailu-ystäväni Anna sanoisi. <3
Oman kaapin kätköistä löytyi luomuista neitsytkookosöljyä, hunajaa Ylivieskasta,...
Viimevuotinen piparilinna
Eihän se kauhean hieno ole ja voi olla, että pikkuveli (joka on kyllä matemamaattisesti minua 100 vuotta suurempi) erehtyi trigonometriasta piirtäessään kaavoja. Mutta annetaan anteeksi. Koko piparitalon jujuhan on siinä, että kello lähenee puolta yötä ja pian koko perhe on pystyttämässä epäsymmetristä piparitaloa. Heikommat hermostuvat, tehdään hätäratkaisuja ja lopulta löytyy muutama sinnikäs...
Perhosenkevyt iltapäivä
Kävelin pahvisen Sauli Niinistön ohi ja tervehdin kohteliaasti. Löysin kolkon “vuokrattavana”-kylttejä täynnä olevan kauppakeskuksen sisältä sympaattisen kahvilan, jonka olemassaolosta en ollut koskaan kuullutkaan.
Huomenna, sinne.
Ostin kauniin viininpunaisen villakangastakin, jossa jokainen voi näyttää oman elämänsä maria anttoinetelta. Kynttilöitä ja Joutomaan kortteja, miksi minä...
Adventtisunnuntai
Tänään olen laulanut kauneimpia joululauluja kirkossa, jossa oli tähtikatto.
Se oli elämäni ensimmäinen Jyväskylän kirkkokokemus. Salissa kaikki oli pientä, suloista ja puista. Nurkassa seisoi kynttilöin valaistu kuusipuu. Kanttori ei kompuroinut kertaakaan ja välillä käsikelloyhtye soitti ihmeellisiä kellojaan. Saarnakaan ei ollut saarna, vaan ihan pikkuinen hyvän mielen joulurukous. Jos näen...
Oi maamme
Vasta kotiin tullessani tajusin, miten hienot jouluvalot kaupungissani onkaan. Niitä on kaikkialla: puistobulevardeilla ja kävelykadulla, rannassa ja kuusissa ja poppeleissa.
On satanut lunta. Äiti leipoi korvapuusteja. Piparitaikinaan oli yön aikana ilmestynyt pieniä nälkäisten tonttulasten sormenjälkiä. Tänään meillä on linnan juhlat ja niiden studio, jossa tarjotaan hedelmiä ja haisevia...
Sataa lunta, kenties ensi yönä alkaa jo pakastaa.
Otsikko on yliarvostettu tekstilaji
Täyteläiseen viikonloppuun kuuluvat syntymäpäivät ja baari, josta saa ponileiman. Suurin viini ja juusto-ilta, jossa olen koskaan ollut, ja kamera, joka ei nähtävästi ota kuvia itsestään. Hyvä niin. Onpahan muistoja, joita pitää todella muistella.
Kaikki syksyn kiireet tuntuvat kaatuneen tähän viikkoon. Tiistai selvitti paljon: ostimme tyttöjen kanssa laatikollisen donitseja ja hautauduimme...
Tällä kertaa viivyn pidempään
Heräsin ikkunoiden helinään. Mikään ei ole kotoisampaa. Ääni, joka syntyy taloa vinhaa vauhtia kiertävästä tuulesta, joka pärskyttää merta ikkunani alla ja kaataa kumoon lenkkipolulla. Olen vihdoinkin kotona.
Saavuin viime yönä ja jotenkin kummallisella tavalla koti oli ehtinyt loihtia itsensä täyteen joululoistoon. Hyasintteja sinkkiämpäreissä, joulutähtiä ikkunoissa ja kukkapurkeissa,...
November 2011
12 posts
Kyllä tämä tästä
Heräsin kolmelta yöllä, enkä saanut enää unta. Kaksi päivää kestänyt lumen hiljaisuus ja pehmeys oli tänä aamuna poissa.
Deadline-listani on pitkä. Pidempi. Ja kasvaa vain. Jos tästä selviän, ajattelen.
Keitän mate-teetä kannullisen. Aloitan purkamisen pala palalta. Ja muistan täsmällisin väliajoin kolistella peltisen piparipurkin kantta. Muistakaa tekin.
Tuiki, tuiki
Yksinäinen perjantai vaihtui tuikkivaan lauantaihin. Ripustin tähden ikkunaan ja kynttelikön ruokapöydälle. Annoin ensimmäisen joulukalenterin ja päätin lakata mököttämästä.
Päivä oli sittenkin pelastettu. Juostiin keskustan Soppabaariin juomaan talon viniä, maistelemaan kauden pastaa ja sitäkin parempia tapaksia. Jyväskyläläiset, suosittelen! Etenkin tapaksia, peittosivat pääruuan mennen...
Sallia jotain näin hidasta
Pimeä tulee niin aikaisin, että sitä on mahdotonta päihittää. Tiedän puhuvani liikaa säästä, mutta minulle se on merkityksellinen. Sillä sää on kaikille sama. Se on oikeastaan ainut asia, mikä on tasa-arvoinen tässä maailmassa. Säätä ei haittaa, vaikka housuntaskussasi olisi reikä tai olisit tehnyt jotain anteeksiantamatonta. Auringonpaiste ja täydellinen kantokeli ovat jotain...
Miten loistava idea.
